Valitettavasti en löytänyt ihan suoraa vastausta kysymykseesi, mutta aiheesta
löytyi kyllä paljon mielenkiintoista tietoa (kokeile esim. Ihmemaan hakua eli
osoitetta: http://www.fi ja siellä hakusanaa "verkkolehdet").
Tässä muutamia mielenkiintoisia artikkeleita aiheesta:
http://www.uwasa.fi/~e75410/tietoverkkoviestinta/sanomalehdet.html
http://www.sanomalehdet.fi/suomenlehdisto/9902/02.shtml
Lisäksi löysin kattavan luettelon eri puolella maailmaa julkaistavista verkkolehdistä:
http://homeworld.aundw.net/ezines.html
Toivottavasti näistä on sinulle jotain apua.
Koirien trimmauskirja on tilattu Helsingin kaupunginkirjastoon,
kirjat on saatu kirjakaupasta ja ne ovat hankintatoimistossamme
käsiteltävinä lainauskuntoon. Tähän aikaan vuodesta siellä on
tietysti ruuhkaa. Kannattaa seurata Plussasta, milloin sinne ilmestyy
saatavuustietoja. Voitte myös jättää kirjastoonne ennakkovarauksen.
Tampereen yliopiston kirjaston kokoelmista löytyy Mary Austinin kirja nimeltään A woman of genius, julkaisija Old Westbury (N.Y.) Feminist Press 1985. Olisikohan tämä tarkoittamasi kirja? Nimi poikkeaa vähän antamastasi.
Suomeksi kirjoitettuja varhaisnuorille suunnattuja vain elektroniikkaa käsitteleviä kirjoja ei tunnu löytyvän. Elektroniikkaa esitellään M.Johnsonin teoksessa "Keksijän kirja" ja jonkin verran myös David Macaulayn kirjassa "Kuinka kaikki toimii".
12-vuotias on sikäli hyvässä iässä, että kykenee ymmärtäen lukemaan myös vanhemmille suunnattuja kirjoja kuten yläasteen fysiikan kirjoja, jotka ovat useimmiten asiantuntevasti ja kiinnostavasti kirjoitettu.
Samoin kannattaa tutustua keksintöjä käsitteleviin yleisteoksiin, esimerkkinä "Kaiken maailman keksinnöt" ja tekniikan yleisteoksiin, esimerkkinä 8-osainen Tek - tekniikan tietokeskus.
Kysy lähikirjastostasi mitä kirjoja siellä on paikalla ja mihin luokkiin ne on sijoitettu. Valitettavasti…
Kaipaamasi kirja on tällä hetkellä lainassa kaikkialta pääkaupunkiseudulta. Voit tarkistaa kirjan saatavuustiedot myöhemmin aineistotietokanta Plussasta (http://www.libplussa.fi). Varauksen kirjaan voi käydä jättämässä lähimmässä kirjastossa.
Coetzeen kirjaa Waiting for the barbarians on pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa yhteensä 6 kpl, tällä hetkellä kaikki ovat lainassa. Kannattaa ehkä käydä kirjastossa jättämässä varaus. Varaamista ja lainaamista varten tarvitsette kirjastokortin. Sen saa esittämällä henkilötodistuksen, jossa on valokuva ja henkilötunnus, ja ilmoittamalla osoitteensa. Helsingin kaupunginkirjastoa voi käyttää, vaikka ei asukaan Helsingissä.
Verho-työasemien käyttäjät ovat periaatteessa jäljitettävissä, mutta asiakkaiden yksityisyyden suojan takia se tehdään vain poikkeustapauksissa (rikosepäily tms.). Alkuperäinen viesti "header"-tietoineen pitää tällöin lähettää kirjaston tietotekniikkayksikköön.
Käyttäjistä voidaan saada selville ainoastaan se, mitä ohjelmia (esimerkiksi Word tai Netscape) he ovat käyttäneet, työtiedostot eivät säily työasemilla. Kirjasto voi käyttää tietoja laatiakseen yhteenvetoja työasemien käytöstä.
Jos olet käynyt läpi kaikki ne Porin kirjaston kirjat, joissa käsitellään Eliel Saarisen tuotantoa, on vaikea löytää sinulle lisää lähteitä, sillä
Porista löytyy niin "Saarisen sisustustaide 1896-1923" kuin Marika
Hausenin & co:n "Eliel Saarinen - Suomen aika" ym. Viimeksi mainitussa
laajassa teoksessa on huolellisesti merkityt lähdeviitteet ja tarkat lähdeluettelot - niitä on syytä tutkia, jotta lisätietoja löytyisi.
Tein hakuja myös kotimaisiin ja ulkolaisiin lehtitietokantoihin, mutta mitään relevanttia ei löytynyt. Nyt olisi hyödyllisintä ottaa yhteyttä Suomen rakennustaiteen museon kirjastoon( srmkirj@kaapeli.fi ) tai Taideteollisen korkeakoulun kirjastoon ( kirjasto@uiah.fi ) tai Taideteollisuusmuseon kirjastoon ( ebba.…
Helsingin kaupunginkirjastossa (Pääkirjastossa, Rikhardinkadulla ja Töölössä) on saatavilla teos Nino Longobardista: Rose, Barbara: Living on the edge: the drawings of Nino Longobardi. 1987. ISBN 91-7936-002-5. (121 s.) Teoksessa on etupäässä kuvia. Teksti on ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Voit tehdä kaukopalvelutilauksen paikkakuntasi kirjaston kautta.
Netistä ei tosiaan löytynyt paljonkaan tietoa.
Kaupungin päättäjien mahdollisesti muuttuneisiin asenteisiin on vaikea päästä käsiksi, aiheesta ei ole tehty tutkimuksia. Sinänsä venäläisten matkailusta, ostokäyttäytymisestä ja taloudellisista vaikutuksista löytyy lehtikirjoituksia ja tutkimuksia. Paras osoitus kaupungin päättäjien halusta helpottaa venäläisten tuloa Etelä-Karjalaan oli yritys saada Venäjän konsulaatti Lappeenrantaan 1995-96. Tästä kirjoitettiin myös lehdissä paljon.
Aiheesta on mahdollista hakea tietoa Korkeakoulukirjastojen yhteisrekisteristä Lindasta tai lehtiartikkeleita Aleksista tai Artosta esim. hakusanoilla venäläiset ja matkailu, ostokäyttäytyminen,kauppa, ostajat, yrittäjät, taloudelliset vaikutukset, taloudellinen tai alueellinen yhteistyö, rajakauppa.…
Linnea-tietokannoista (Fennica=Suomen kansallisbibliografia, Linda= yliopistokirjastojen yhteistietokanta, Manda=yleisten kirjastojen
yhteistietokanta, Arto=kotimainen artikkeliviitetietokanta) ei todellakaan löydy edes osittain tämän nimistä teosta. Jos julkaisu on uusi, siitä saattaisi löytyä tietoja internetin hakupalveluiden (http://www.kirjastot.fi/tiedonhaku/) avulla,´mutta tässä tapauksessa ei netistäkään löytynyt mitään. Ehkä julkaisu ei ole vielä ilmestynyt? Entä kirjoittaja ja nimeke? Pitänevätkö paikkansa?
Einojuhani Rautavaarasta löytyy runsaasti tietoa sekä kirjoissa että lehtiartikkeleissa. Pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistotietokanta Plussasta (osoitteessa http://www.libplussa.fi/) löydät kirjoja ja myös osan lehtiartikkeleista yksinkertaisella asiasanahaulla (asiasanana "Rautavaara Einojuhani") .
Huomattavasti enemmän lehtiartikkeliviitteitä löytyy kuitenkin Aleksi -tietokannasta (tällä hetkellä 46 artikkelia ja 18 arvostelua). Pääkaupunkiseudun kirjastoissa pääsisit tutustumaan Aleksin artikkelihakuun, ja ainakin Helsingin pääkirjastosta saisit luettaviksesi suurimman osan kyseisistä
lehdistä.
Jos et kuitenkaan lainkaan asioi Suomen puolella, joutunet kysymään tukholmalaisista kirjastoista pääsyä Aleksi-tietokantaan, jota…
Ensimmäinen suomalainen tietokone oli nimeltään ESKO. Sen kehittelivät Teknisessä korkeakoulussa Erkki Laurila, Hans Andersin ja Tage Carlsson. Tieto löytyy esimerkiksi Otavan suuresta ensyklopediasta, 2. painos 1979.
Vuoden 1548 Uusi Testamentti(Se Wsi Testamenti/ Agricola Michael Olai)painettiin Tukholmassa, tiedot voit itse käydä tarkistamassa Helsingin yliopiston kirjaston Helmi-tietokannasta osoitteesta http://hul.helsinki.fi/memory/helmi.html
Ensimmäisistä Bellman-käännöksiksistä löysin maininnan Fredrik Wilhelm Pippingin bibliografiasta "Luettelo Suomeksi präntätyistä kirjoista" (ilmestyi alunperin v.1856-57, näköispainos Werner Söderström Osakeyhtiön kustantamana v:lta 1967). Siteeraan tässä bibliografian tekstiä, josta käännökset ja painopaikka sekä -vuosi selviävät:
"Muutamia käännöksiä C.M. Bellmannin Lauluista, ynnä Mukailema Ingeborin Walituksesta, ja Yksi Juoma-Laulu. Ruottin kielestä. Turusa, 1837. Painetut J.E.Frendellin ja Pojaan Kirja…
Rakennushallituksen historiikkia ei ole käytettävissä Varkaudessakaan, vaan lähteenä on Suomen valtiokalenteri. Toimistoarkkitehdeissä ainoa -oja-loppuinen on Martti Talvi-Oja; hänet mainitaan 1950 ja 1955, ei vielä 1946.
Muut toimistoarkkitehdit ovat Siitonen, Waskinen, Cronstedt, Kruskopf ja Erno (1950); vuonna 1955 uusina niminä Setälä ja Virtanen. Koko Rakennushallituksen nimiluettelossa mainitaan toinen -oja: rakennusosaston uudisrakennustoimiston apulaistoimistopäällikön sijaisena Reino Vehkaoja; hänet mainitaan 1955 (ei 1946 eikä 1950).
Valtiokalenterin muut vuodet ovat tarkistamatta. Toivottavasti tämä auttaa eteenpäin.
Koska kirjoista ei löytynyt selvää vastausta, kysyimme purjeneulomoilta. Siellä todettiin, ettei ole yksiselitteistä vastausta. Etäisyys riippuu purjeen koosta, materiaalista ja käyttötarkoituksesta. Se voi olla esim. 70-80 cm.
Lisätietoja saa purjeneulomoista, joita Turussa on useampia.
Musiikkikirjastonhoitaja Vantaalta tiesi, että kyseessä on J.H. Erkon runo "Se kolmas" (kirjoitettu 1887-1890 välillä), jonka Oskar Merikanto sävelsi vuonna 1895 (Se kolmas, opus 19).
